Kukaan tuskin hätkähtää, jos tilallinen kertoo kasvattavansa hevosia, lampaita, lehmiä tai kanoja, mutta kun suomalainen tilallinen kertookin kasvattavansa laamoja, ovat hämmästyneet ilmeet lähes taattu juttu. Vierailimme tätä artikkelia varten Ylistarossa sijaitsevalla Huhtalan perheen laamatilalla.

Laamat Suomessa

Ensimmäiset laamat saapuivat maahamme vuonna 2002 ja nykyisin maassamme asuu noin 400 alpakkaa. Suomeen tuodaan alpakoita esimerkiksi Sveitsistä, Ruotsista, Hollannista ja Saksasta. Laamoja on Suomessa alle 50 kappaletta.

Huhtalan perheen laamatila

Päivi Huhtala toi ensimmäisen alpakkansa Suomeen vuonna 2004. Hän oli suunnitellut alpakan tuomista jo kaksi vuotta ennen kuin ryhtyi ajatuksen toteuttamiseen. Suunnitteluvaiheessa Päivi teki yhteistyötä sekä viranomaisten että paikallisen eläinlääkärin kanssa saaden lopulta tuontiluvan viidelle alpakalle, jotka tuotaisiin Ruotsista. Samaan aikaan Päivi alkoi maahantuoda myös erilaisia alpakan hoidossa tarvittavia tuotteita.
Päivi kiinnostui laamoista lähinnä niiden aktiivisen luonteen vuoksi. Päivi oli harrastanut monenlaista eläinten parissa toimimista ennen alpakoiden hankkimista; hän muunmuassa koulutti koiria, harrasti ratsastusta ja kasvatti rotukissoja. Alpakat olivat päivin uusi aluevaltaus! Tästä huolimatta Päiville oli suuri yllätys, kuinka ihmisrakkaita hänen ensimmäiset laamansa, Leevi, Leo, Lauri, Elsa ja Selma olivat!

Lopulta Päivi alkoi kouluttaa laamojaan ja osasta hän koulutti terapiaeläimiä. Muualla Euroopassa laamoja käytetään monissa harrastuksissa; laaman kanssa voi vaeltaa maastossa, osallistua näyttelyihin, osallistua laamojen omaan agilityyn, käyttää terapiaeläimenä tai käyttää maisemanhoitoeläimenä, joka pitää pensaat ja pusikot järjestyksessä. Osa käyttää laamaa kärryjen vetäjänä. Myös Suomessa tällainen harratustoiminta on yleistymässä.

Laaman hoito

Sekä laamoja että alpakoita hoidetaan melko samoin tavoin ja molemmat on hyvä totuttaa erilaisiin hoitotoimenpiteisiin jo pienenä. Tällaisia hoitotoimenpiteitä ovat esimerkiksi keritseminen, lastaaminen autoon, riimussa kulkeminen, nimensä tunteminen sekä luottamus tuttuun hoitajaan. Alpakka on näistä ehkä hieman rauhallisempi ja itsenäisempi ja sitä kautta hieman laamaa helppohoitoisempi.

Laama ja alpakka tarvitsevat seuraa eli niitä tulee aina hankkia vähintään kaksin kappalein. Vielä parempi on hankkia kerralla 3-5 laamaa tai alpakkaa, jotta eläimet saavat muodostettua pienen lauman. Alpakoita ja laamoja voi pitää myös yhdessä. Molemmat tarvitsevat tallin, jossa on tilaa vähintään kaksi neliötä eläintä kohden. Tallin tulee olla sellainen, että sieltä pääsee sisään ja ulos ja joka tarjoaa lämmittelymahdollisuuden kovalla pakkasella sekä poikimistilanteissa. Laamalle ja alpakalle on helppo kunnostaa oma talli vanhasta rakennuksesta. Eläinten kuivikkeeksi tarvitaan olkea.

Laamoja ja alpakoita ruokitaan rehulla, joka voi olla laadukasta kuivaa heinää, poron pellettejä, kauraa tai valmista nimenomaan alpakoille valmistettua alpakkarehua. Ruokinnassa voi toisinaan käyttää myös porkkanaa sekä kesäisin tuoretta ruohoa. Tämän lisäksi eläimet tarvitsevat lampaan kivennäistä sekä joitakin muita vitamiineja sekä hivenaineita. Eläimet syövät heinää noin kaksi kiloa päivässä.

Eläinten ulkoilualue tulee aidata. Alpakoiden aidan tulee olla vähintään 120 senttimetriä korkea ja laamojen vähintään 140 senttimetriä korkea. Verkkoaidan materiaalin valinnassa tulee ottaa huomioon, että verkon silmät ovat sen verrat pienet, ettei eläin saa niistä päätään läpi. Verkon tilalla voidaan käyttää myös lautaa, joiden välien pitää olla alle kymmenen senttimetriä.

Eläinten sorkkia tulee lyhentää tarpeen vaatiessa ja turkki tulee keritä kerran vuodessa. Myös hampaat tulee tarkistaa ja lyhentää tarpeen vaatiessa. Eläimille tulee tehdä loishäätö vähintään kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi eläinten kuntoa tulee tarkkailla päivittäin. Vaikka kamelieläimet ovat yleensä aika terveitä, saattaa laamoilla ja alpakoilla esiintyä esimerkiksi ihovaurioita ja haavoja, joita voi olla vaikea huomata paksun villan alta. Myös eläinten kesyttäminen ja kouluttaminen vaatiin jonkin verran aikaa sekä kiinnostusta.